”Minkä päällä seison – mitä kohti kurotan ” -työpajan järjestäminen
Tekijät: Minna Haapasalo, Mervi Rankila-Källström ja Marja Susi
Uraohjausmenetelmä ”Minkä päällä seison – mitä kohti kurotan?” syntyi tarpeesta luoda toiminnallinen menetelmä opiskelijan ohjauksen tueksi. Usein ohjaushetket ohjattavien kanssa perustuvat keskusteluun. Puheeseen perustuvat tilanteet eivät kuitenkaan ole aina tai ainoita toimivia tapoja synnyttää ajatuksia ja oivalluksia ohjattavan osaamisesta ja tulevaisuusnäkymistä. Monet oppijat hahmottavat asioita paremmin esimerkiksi toiminnan kautta. Omaehtoinen toiminta myös motivoi opiskelijaa: tulevaisuuden valinnat ovat myös itsestäni kiinni.
Tässä esitetty osaamisen reflektion menetelmä on toiminnallinen ja selkeä. Sen järjestäminen ei vaadi suuria ponnisteluja, ja se on parhaimmillaan erilainen tapa työskennellä ohjattavan yksilön tai ryhmän kanssa. Menetelmä sopii kaikille aloille. Tarvitaan vain riittävän kokoinen tila sekä joitakin materiaaleja.
Hyväksi koettu aloitus työpajalle on esimerkiksi lyhyt esittely arvoista ja yhteinen keskustelu niistä. Jos toiminnalliset menetelmät ovat ohjattavalle tai ryhmälle uusia, voi ohjaaja tarvittaessa soveltaa menetelmää yksilöllisemmäksi tai ryhmälleen sopivammaksi. Pääasia on, että menetelmästä olisi hyötyä ohjattavalle.
Työpajan toteutus
Työpajan toteuttamisessa tarvitaan värillisiä papereita, saksia, kyniä, maalarinteippiä tai sinitarraa ja kännykkäkamera. Lisäksi tarvitaan apulainen kuvan ottamiseen sekä tila, jossa huonekaluja voi siirrellä.
Mikäli olet luokkahuoneessa, siirtele pöytiä ja tuoleja valmiiksi hieman erilaiseen asetelmaan kuin tavallisella oppitunnilla. Tilan muuttaminen virittää erilaiseen toimintaan. Installaatioiden rakentamiseksi seinäpinta-alaa voi olla hyvä olla esillä ja seinän viereen tulee olla hyvä pääsy. Työpajoissa on huomattu, että moni haluaa kiinnittää tekemiään käsiä ja jalkoja asetelmiksi seinille.
Mahdollisuuksien mukaan jokaisella osallistujalla on hyvä olla ensin oma rauhallinen työskentelypiste, jossa vieruskaveri ei ole suoraan katse-etäisyydellä. Ihanteellista olisi, että jokainen saa ennen valmiin ”kuvan” dokumentointia hieman vetäytyä omiin oloihin.
Mikäli arvot eivät ole ryhmälle tuttuja, aluksi voidaan käydä läpi ja nimetä arvoja. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi filosofi Erik Ahlmanin arvoluokittelua (1).
Työskentely askel askeleelta
Työskentelyn aluksi jokainen tarvitsee väripapereita, sakset ja kynän. Työskentelyn ohjeistus on esitetty alla vaiheittain.
Työskentelyn ajallinen jaksottaminen
Työskentely voidaan jaksottaa ajallisesti esimerkiksi seuraavalla tavalla:
- Jalat (15–20 min)
- Kädet (15–20 min)
- Installaatio, josta kuva omaan kännykkään. Pari toimii kuvaajana. Kohde katsoo kuvan, tekee havainnon pohjalta tarvittaessa muutoksia, ja kuva otetaan uudestaan. Tärkeää on, että jokainen saa omaan kameraan halutunlaisen kuvan. (15 min)
- Henkilökohtainen reflektio: osallistujien havaintoja tehtävän tekemisestä ja siitä, mitä kuvassa on. Toteutus voi olla äänitys tai kirjoitus siitä, minkä päällä osallistuja seisoo ja mitä kohti kurottaa. Mitä havaintoja tekee omasta osaamisesta, arvoista ja tavoitteista? (10–15 min)
- Vertaiskeskustelu (mahdollinen): Mitä havaintoja osallistujat tekivät? Millaista oli tehdä tehtävää? (15 min)
Lähteet
- Wikipedia: Arvo. Saatavana osoitteessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo Luettu 20.5.2020.